perjantai 30. toukokuuta 2014

Polttaa, asfaltti polttaa

Sattuneesta syystä kyseinen biisi
on soinut päässänä viime aikoina.;)
On muuten hyvä kesäbiisi!


Sama paikka maaliskuussa...

Löytyihän se asfalttifirma viimein, joka
halusi tehdä meidän pihan asfaltoinnin
ja teki sen kaiken lisäksi nopealla aikataululla,
ja lopputuloskin on erittäin mieluinen.
Kun nyt laskukin näytti olevan sovitun
suuruinen, niin uskallanpa ihan täällä
suositella. Jos Lahden seudulla joku pihaansa
asfalttia kaipaa, niin kannattaa kääntyä Tähtiasfaltin
puoleen. Muista firmoista ei sitten olekaan
juuri hyvää tai mitään muutakaan sanottavaa.

 
Kuva terassilta autokatokselle päin ennen asfaltointia.

Sama alue kadulta katsottuna ja valmiina. Terassin viereen tulee istutusalue.


Olisinhan mä toki halunnut ulkonäön
puolesta mielummin pihakiveyksen, mutta
asfaltin puolesta puhuivat hinta ja 
käytännöllisyys...ja mainitsinko mä jo hinnan.;)
Kiveys olisi maksanut ainakin tuplasti, eikä
tämä asfalttikaan ihan ilmaista ole... 

Tässä jälleen kuvaa ennen asfaltointia.
  Miten mukavalta tuntuukaan ajaa
autokatokseen sileää asfalttipintaa pitkin!
Luultavasti myös korkokengissä kävely
on mukavampaa, kun ei tarvitse pelätä
korkojen pilalle menemistä soralla.
Pojatkin voi pelata katulätkää tms... 

Jos otsikon kappale on sulle outo,
niin kuuntelepa se tästä:



Mukavaa maanantaiperjantaita!;)
Taina

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pikkuperjantain tunnelmissa

Nyt on pää niin sekaisin päivistä ja
kaikesta muustakin! Luulin ihan tosissani,
että on perjantai...


Kävin tänään tutustumassa tuleviin
ensi vuoden oppilaisiini pari tuntia, ja
voin vain todeta, että kyllä noiden
isompien kanssa pääsee aika paljon
helpommalla. Sen verran kuitenkin
olen innoissani jo ensi syksystäkin,
että löysin eilen illalla itseni
selaamasta materiaalia pieniä koululaisia
ajatellen. Muutos silloin tällöin on paikallaan!:)

 

Sen verran kuitti olo on, että jätän
tärkeät ja turhatkin löpinät väliin,
ja saatte tyytyä tällä kertaa omenapuiden
kukkien katseluun. Niitä kyllä
kelpaa katsella.:)

Etualalla oleva päärynäpuu ei kuki vieläkään.:(

Omenapuiden kukinta alkaa olla jo
lopuillaan, harmi vaan! Olisi ihanaa, jos
kukinta kestäisi koko kesän...


Toivottavasti viimeisin istutus onnistuu!
Tiesin, että tuo punainen näyttäisi hyvältä
harmaata seinää vasten.

 
Aurinkokin saisi mun puolesta
tulla takaisin, ja tuuli puhaltaa nuo
harmaat pilviverhot pois!

Perjantaifiiliksissä keskiviikkoiltana,
Taina
 

 


tiistai 27. toukokuuta 2014

Siivouspäivän satoa

Viimeinen työviikko ennen lomaa meneillään,
ja ihan samalta tuntuu kuin joka kevät!
 Tolkuton kiire piinaa sinne
lauantaiaamuun saakka, kunnes kaikki
kiire lakkaa kertarysäksellä, kun todistukset
on jaettu. Jostain syystä tuolla pihamaallakin se
kiire tuntuu aina ajoittuvan toukokuun
viimeisiin viikkoihin. Viime päivinä onkin
tullut kuopsuteltua maata, minkä vain
työkiireiltä on ehtinyt.Valmiilla en voi
kuitenkaan kehuskella, joten kuvia
pihalta saatte joskus myöhemmin...

Ruskea on vanha, harmaa uusi kirpparilöytö

Lauantaina tuli kiireestä huolimatta livahdettua 
Siivouspäivän kirppareille yhdessä Ute Liaan kanssa.
Syksyllä postailin tapahtumasta täällä. Myös
tällä kertaa suuntasimme ensin Pikku-Veskun
rantaan, missä lienee ollut eniten myyjiä
Lahden alueella. Myyjiä oli ainakin viime
syksyyn verrattuna huomattavasti enemmän.
Hyvin tarkeni, tunnelma oli
mukavan rento ja olen omiin ostoksiini
edelleen tyytyväinen. Kannatti siis uhrata
parituntinen kiertelyyn!
 
Käsintehdystä, pienestä savikannusta maksoin
euron. Ensin ajattelin, että siihen voisi
laittaa puisia paistolastoja, jotka täyttävät jo
ennestään yhden kannun keittiöntasolla.
Kannu toimii kuitenkin tällä hetkellä yrttiruukkuna ja
on ihan hyvä juuri siihen tarkoitukseen.:)


Kukkamaljakoita mulla ei tietenkään ole
vielä tarpeeksi, joten kolmen kukkapullonsetti
kauniilla telineellä lähti myös mukaani eurolla.:P

Lemmikit poimin omasta kukkapenkistä, jonne ne ovat tulleet pyytämättä.

Pikku-Veskun jälkeen poikkesimme vielä
Pyhättömänmäelle katsastamaan yhden
pihakirppiksen, jossa nautiskelimme mukavat
päiväkahvit pullineen. Enhän mä sieltäkään
tyhjin käsin lähtenyt, vaan ostin kotiin
lisäjakkaran seitsemällä eurolla...Terassikäyttöön
sitä ajattelin, mutta aika hyvin se näyttää
istuvan tuohon eteiseenkin.


Siivouspäivä on kyllä niin siisti juttu,
että ihan innossani jo odottelen syksyn
vastaavaa.;) Kannattaa merkata kalenteriin
lauantai 30.8., jolloin Siivouspäivää
jälleen vietetään! Houkuttaisi lähteä silloin
Helsingin katukirppiksiä katselemaan...

Taina

maanantai 26. toukokuuta 2014

Miksi?

Luonnossa, tai missä tahansa, liikkuessa
joutuu valitettavasti kohtaamaan toisenlaisiakin
tunteita. Ei pelkkää onnea ja iloa, vaan
pikemminkin epäuskoa ja raivoa.


Mitä ihmettä liikkuu ihmisten päässä,
jotka kuskaavat roskansa luontoon?!




Vaikka kukaan ei näekään tekoa,
niin voiko tuollaisen unohtaa kevyesti?
Ilmeisesti jollekin se on
kovin helppoa...



Viimeksi jätepisteelle roskia viedessäni
roskisten vieressä oli Mersun akku.
Ei ollut sitten Mersu-kuskilla varaa
viedä vanhaa akkua jäteasemalle...
En jaksanut ottaa siitä kuvaa, vaikka
mieli teki. Olisi sopinut tähän juttuun,
joka on muhinut mielessä jo pitkään.


 
 Tämän postauksen kuvat ovat
tänä keväänä työmatkani varrelta
kuvattuja. En ymmärrä.
Kuka tekee tällaista? 
Vuosien varrella metsässä on
lojunut mm. sohva, akkuja,
tietokoneita ja tulostimia kaiken
pienemmän sälän lisäksi.
Millaisen pallon me haluamme
lapsillemme jättää?
Kysyn vaan.

Taina

lauantai 24. toukokuuta 2014

Mun täytyy kävellä näin...

Iskin eilen kaksi kärpästä
yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme,
kun kävelin töistä kotiin. Halusin kuvata
työmatkaani näin kesän kynnyksellä,
vastata Mintun ja Paigen toukokuun
kuukaudenhaasteeseen, sekä ulkoilla ja liikkua.
Työmatkaani olen kuvannut
aiemmin täällä ja täällä.


Työpaikkani lähellä reitti kulkee asuinalueen
läpi. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva
omakotitalo toimi pitkään pubina, mutta se
on ollut jo pitkään tyhjillään. Talon pihassa
kukkivat ihanat, vanhat hedelmäpuut. 
En voinut kävelllä myöskään kaikkien
kukkivien tuomien ohi kameraani tarttumatta...

 
 Tavallisesti työmatkat taittuvat tietenkin
autolla, koska kuskaan usein samalla teiniä
kouluun ja kotiin. Välillä olen harrastanut
pyöräilyäkin, mutta em. syystä olen
sidottu autoon useinpina päivinä.
Eilinen töistä kotiin kävely oli ensimmäinen
laatuaan, mutta varmasti tulen toistekin
tekemään sen. Matkaa kertyy 9,5 kilometriä
yhteen suuntaan.



Mintun kuukaudenhaasteessa kyseltiin oman suosikki-
ulkoaktiviteetin perään. Tämä on helppo mulle!
Se on tietenkin kävely.:) Tykkään kävellä sekä
luonnossa, että kaupungissa. Usein päätän etukäteen,
aionko tarttua kameraan matkalla vai keskitynkö
liikkeen ylläpitoon. Valokuvatessa keskinopeus väkisin
laskee. Sauvojakin on tullut ahkerasti ulkoilutettua
vuosien varrella, mutta viime aikoina ne ovat
saaneet lojua eteisen nurkassa toimettomina...
Ei vaan ole huvittanut ottaa niitä mukaan.
Tiellä, jota eilen enimmäkseen kävelin, on todella
kapea piennaralue, joten sauvoja ei voi ajatellakaan
ottavansa mukaan.


Luonnon seuraaminen on yksi kävelyn
viehätystä. Pyörräillessäkin asiat vilahtelevat
liian nopeasti ohitse. Kävellessä on aikaa
havaita asiat rauhassa.

Ovatko nämä ja allaolevat esikoita, vai mitä?

Myös rakennettu ympäristö on ihan
hirveän mielenkiintoista seurattavaa!
Millaisia taloja ja pihoja ihmisillä on?
Tuossa työmatkallani on pari vanhaa
autiotaloa, ja mielessäni aina kunnostan
niitä uuteen elämään. 

autiotalo no1, uskaltauduin pihaan asti...
Autiotalo no 2 pilkistää pihatien päässä.

Järven rannalla haaveilen tietenkin
lottovoitosta ja kodista järven rannalla.;)


  Työmatkani on minusta juuri sopivan
mittainen. Ehdin irrottautua työajatuksista
ennen kotiin menoa. Kävellessä puolestaan
luovuus nousee pintaan, ja alkaa syntyä
ajatuksia, joille ei ole tilaa autoillessa,
puhumattakaan siitä energiasta,jonka
liikunta aina vapauttaa! 


Tähän meidän lähistölle on kaavailtu
uusia asuinalueita lähelle järveä, enkä tiedä
onko keväisiin puuston raivauksiin ollut syynä
juuri nuo rakennussuunnitelmat. Yläkuvan
koivikko joka tapauksessa kuoriutui muutama
viikko takaperin aivan kauheasta ryteiköstä.
Aika kivannäköistä, vai mitä?



Taina



perjantai 23. toukokuuta 2014

Ihan hiilenä

Sorry, vaan jos otsikko on
harhaanjohtava! Kyse on ihan
muusta kuin mielentilastani.;)


Tuli hiilet mieleen, kun koekäsittelin aikaisemmin
tällä viikolla terassilta yhden portaan mustalla
terassiöljyllä. Varsinkin kohdissa, joissa
puu on halkeillut, muistuttaa terassin porras
 palanutta puuta, hyvällä tavalla.


Sen verran ruskea pohjaväri pilkistää
alta, että terassin käsittely vaatii varmasti
ainakin kaksi kerrosta. Kärkkäisen mainoksessa
taisin nähdä apulaitteen, jolla terassin
käsittelyssä ei tarvitse käyttää tavallista pensseliä,
ja kyykkiminen on turhaa varren ansiosta.
Sellainen pitää varmaan hankkia...


Koska mielentilallani ei ole mitään tekemistä hiilen
kanssa, saatte vielä lopuksi päivän kukkapläjäyksen,
pienen tosin.;)
Ne istuttamista odottavat pionit alkavat
olla kukassa, ja miten kauniita!
Luulin ostaneeni vaalenpunaisia, mutta
näyttää ehkä enemmän kermanvärisiltä...
ja silti tykkään ihan hirveästi.


Aurinkoista ja lämmintä
viikonloppua!:)

Taina



keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Rakkautta ensisilmäyksellä

Toivottavasti jaksatte näitä mun
alituisia kukkakuvia! Pahoin pelkään,
että lähitulevaisuudessa niitä on tulossa
vielä runsaasti lisää.:) Kukat ovat niin kiitollisia
kuvattavia! Pysyvät paikoillaan, kun
haluan. Toisaalta niitä voi maljakoissa
ja ruukuissa siirrellä kuvaamisen kannalta
parempaan paikkaan, ja kaiken lisäksi
ne vielä näyttävätkin aina niin kauniilta.:)


 Äitini halusi ostaa minulle jotain istutettavaa,
ja viikonloppuna, kun he olivat isän kanssa maisemissa,
kävimme puutarhakaupoilla. Voi, mitä kaikkea
ihanaa siellä olisikaan! Voisin tuhlata
omaisuuden puihin, pensaisiin ja kukkiin.
Toivottavasti mun ei kuitenkaan tarvitse tuhlata
sitä omaisuutta, vaan pikku hiljaa pystyisin
jakamaan noita pihassa jo-olevia kasveja.
Pitäisi varmaan harrastaa nykyistä enemmän myös
kasvienvaihtoa ystävien kanssa...


 Valintani oli selvä jo ennen kauppaan lähtöä.
Se puu, jossa on upean punainen kukinta!
Siitähän olen haaveillut jo pidemmän aikaa.
Kolmannessa kaupassa(Plantagen)onnisti,
ja löysin purppuraomenapuun, josta tiesin heti, että
tämä se on. Rakkautta ensisilmäyksellä.<3


 Useampana keväänä olen myös ihastellut
saman ketjun pionintaimia, ja itse asiassa osa
takapihallamme kasvavista pioneista on
Plantagenista aikaisemmin hankittuja. Ostin
nyt kolme pensasta lisää, kaksi vaaleanpunaista
ja yhden tummemman punaisen. Kiitos, äiti,
vielä näistä kaikista ihanuuksista!:)

Lajike on nimeltään Catharina Fontijn.
  Olin jo varma siitä, minne nämä ostokseni
istutan, mutta sitten iskikin kauhea
epävarmuus tai oikeastaan valinnanvaikeus.
Meillä on niin monta paikkaa pihassa (paljon
neliöitä tyhjillään), minne nämä voisi istuttaa.
Viikonloppuna ne on joka tapauksessa viimeistään
laitettava maahan. Ei niitä voi tuossa terassilla
kauaa pitää.

Terrassa oli niin kauniita pelakuita, että
ostin kaksi kaunokaista terassia koristamaan
samalla reissulla. Ne ovat nyt virallisesti ne
ensimmäiset kesäkukat. Olisi niin paljon
ruukkuja vailla kukkia, että mieleen hiipii
jälleen se omaisuuden tuhlaaminen kukkasiin.;)


 

 Ääh, nyt mun ois raahattava itseni
ruokaostoksille, mikä ei ole ollenkaan
lempipuuhiani. Onneksi Prismassa on
puutarhaosasto! Siellä oli muistaakseni
upeita liisoja myytävänä...;)

Kesäistä keskiviikkoa!
Taina

maanantai 19. toukokuuta 2014

Blogilukuja ja uusi voittaja

Viikonloppuna tuli täyteen neljä kuukautta
Google Analytics-tilastoja (täällä kirjoittelin
samasta aiheesta, klik), jotka tietenkin
minua kovasti kiinnostavat. Välillä tuntuu, että
sitä kirjoittelee ihan itsekseen ja itselleen, mutta onneksi
tilastot kertovat, että ei sentään mennä
minulta minulle meiningillä.;)

Äidin tuomat omenapuun oksat ovat niin kauniit!

 Tämän neljän kuukauden aikana blogissani
on vierailtu 5549 kertaa. Näiden vierailujen
takana on 2388 eri käyttäjää, jotka ovat
selanneet 11577 sivua blogissani. 

Nämä luvut ovat varmasti jossain blogeissa
vähintään viikko- ,ellei jopa päivätasolla
samaa luokkaa, mutta minulle nämä ovat
isoja lukuja ja olen iloinen niistä jokaisesta.
Kiitos sinulle, joka käyt täällä lukemassa!:)


 Erityisen iloinen olen siitä, että trendi
kävijämäärissä ja sivujen selailuissa
näyttäisi olevan nouseva. Iloitsen myös
siitä, että Helsingissä asuvat ovat löytäneet
blogiini.;) Tällä menolla kesän aikana "hesalaiset"
lyövät lahtelaiset, ja sehän tarkoittaa sitä, että lukijoissa
on muitakin kuin tosielämän ystäviä. Nämä kaksi
kaupunkia erottuvat lukijoissani selvästi muista. 
Viimeisen kuukauden aikana lukijoistani
oli 36% lahtelaisia ja 32% helsinkiläisiä,
loput prosentit jakautuvatkin huomattavasti
pienempiin lukuihin... Kiitos myös teille
tosielämän ystävät, jotka viitsitte tänne
palata edelleen!<3


 Useammasta huhuiluyrityksestä huolimatta
Mira ei koskaan ilmoittatunut minulle.
Mira on nyt sitten yhtä 40 arvoista
FDS:n lahjakorttia köyhempi, sillä tänään
arvoimme sen pojan kanssa uudestaan.


 Mielettömän upean hellepäivän kunniaksi
kaivoin viime kesänä Spetsesin saarelta ostamani
hellehatun arpalipukkeille ja tadaa...




Lankisen Sari! Tänään oli sun päivä!:)
Kyllä kannatti olla sinnikäs siinä
lukijaksi kirjautumisessa. Paljon onnea!:)
Nyt sitten selaamaan käyttökohdetta
lahjakortille...

Hellehattuterveisin,
Taina