perjantai 31. tammikuuta 2014

Molskis ja loiskis

Meidän perheen perjantai-illat ovat saaneet
aivan uuden luonteen tämän vuoden puolella,
kiitos lasten harrastusten. Molemmilla pojilla
on nyt salibandytreenit, joten nyt perjantaitkin
on tiukkaan aikataulutettuja. On siinä omat
hyvätkin puolensa. Yllättäin olen huomannut
olevani pirteämpi ja jaksavani vielä nämä
perjantaikuskailutkin.:) 
Veden vääristämä vai elefanttinainen?;)
  
Tänään päätin käyttää ajan hyödyksi, ja kävin
ensimmäisen kerran varmaan vuoteen uimassa
uimahallissa. Tanssin lisäksi uiminen on
ehdottomasti liikuntalajeista mieleeni. Siksi
on kummallista, ettei uimassa ole tullut käytyä.

Siellä uiskennellessa tuli mieleen,
kuinka tärkeästä kansalaistaidosta uimisessa on
kysymys. Lahden puolella kaupunki hoitaa
uimaopetusta koulun kautta kohtuullisen hyvin:
1.-4.-luokkalaisilla on uimaopetusta joka vuosi
4 kertaa tiiviissä jaksossa. Aikaisemmin opetusta
tosin oli 5.-6.-luokkalaisillekin ja uimakertoja oli
kerrallaan viisi. Ne on ne säästöt!

Kotikuntamme ei ole Lahti, joten nuorempi pojistamme
on nyt 10-vuotiaana käynyt koulun kanssa kahdesti
uimassa. Ei voi kuvitellakaan, että siinä opittaisiin
oikeastaan mitään uimataitoja. Kotikuntamme kaltaisissa
paikoissa tilanne näyttää surkealta. Jos perhe ei vie lasta
uimaan, niin meillä on täällä Suomessa kohta
melkoinen joukko uimataidottomia aikuisia...

Laiskanpuoleisesti meilläkin on tullut uimahalleissa
käytyä. Molempien poikien uimataito on kehittynyt
erityisesti Kreikan matkojen aikana, ja toki parina
viime kesänä myös järvivesi on ollut mukavan
lämmintä ja säät suosineet luonnonvesissä uimista.

Kuvat ovat muuten kahdelta viimeiseltä Kreikan
matkalta. Toissakesänä olimme Skiathoksella,
jossa on kuvattu Mamma Mia-elokuvaa. Ihana,
erilainen saari! Viime kesänä olimme Tolossa.
Siitä kirjoittelinkin kesällä täällä ja täällä.
Huoh! Tuon valon määrän ja lämmön ottaisin tänne
ihan heti. Ei musta tule talvi-ihmistä tekemälläkään.
Voi, kun voisikin varata matkan ensi kesäksi, mutta 
pahoin pelkään, että noita rahanreikiä on
muutenkin ihan riittävästi.:/
Nyt alkaa kuitenkin viikonlopun vietto.
Ohjelmassa tälle viikonlopulle mm.
kummitytön syntymäpäivät ja
turnauskahvioon leipomista...

Käykäähän uimassa!:)

Taina

 

torstai 30. tammikuuta 2014

Aurinkoa

Kyllä tuolla keltaisella pallukalla
on vain ihmeellinen vaikutus ihmiseen!
Eikä ole edes kevät vielä.
Nautitaan joka säteestä!:

Taina

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mustankallionmäellä

Kun vertasin Lahtea Roomaan, se johtui
näistä lukuisista mäistä, joita täällä taitaa
olla enemmän kuin seitsemän.;)
Yksi korkeimmista on Mustankallionmäki.

Kuten Radiomäeltä, myös täältä voi ihailla upeita
näkymiä. Täältä näkyvät Lahden maamerkeistä
radiomastot, hyppyrimäet, Kaupungintalon torni ja
Ristinkirkon kellotorni. Keskusta aukenee suoraan
mäen alapuolella.


Tykkään itse käydä toisinaan ihan vain
huvin vuoksi ihailemassa tuota maisemaa.
Varsinkin illalla kaupungin valot ja keskustan
rakennukset sekä nuo edellä mainitut maamerkit
ovat edukseen tästä vinkkelistä katsottuna.
 
Huomasin viikonloppuna kuvatessani, että yläkuvassa
näkyvät Onnelantien ja Paavolan kauniit puutalot
eivät erottuneet maisemasta yhtä hyvin kuin yleensä,
johtuen lumipeitteestä punaisilla katoilla.

 Itse kalliot houkuttelevat myös paikalle.
Olen monesti ajatellut, että esim. vappupiknikin
voisi tuolla kalliolla järjestää, jos joskus vappuna olisi
sen verran lämmintä..;D Ihan mäen päällä
sijaitsee (täälläkin) hautausmaa.:) Ute Lias
siellä kierteli viime syksynä, ja tuolloin
opin uutta häneltä mm. eräästä talosta, joka sijaitsee
mäen alla. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan käynyt
Mustankallion hautausmaalla. Pitäisi ehdottomasti käydä
joskus. Hautausmaat ovat usein kauniita ja 
mielenkiintoisia paikkoja.

Mustankallionmäki muuttuu itäpäässä
Pyhättömänmäeksi, josta viimeinen katunäkymä (yllä)
on. Pyhättömänmäen vanha nimi on Metelinmäki. 
Nimi on tullut paukkuvista kallioista, joilla
tarinoiden mukaan on asunut Metelikansa, hiisiä yms.:) 
Mielenkiintoista juttua Lahden luontokohteista
ja ympäristöstä löytyy ainakin täältä, vinkiksi
paikallisille ja kollegoille!

Pyhättömänmäen ja Mustankallionmäen
omakotitalot sijaitsevat yhdellä Lahden parhaista
paikoista, vain kivenheiton päässä keskustasta,
mutta silti rauhallisella paikalla.

Mulle kävi niin, että kun olin käynyt
tuolla mäellä ihailemassa maisemia ja aloin
kirjoittamaan tätä postausta, innostuin kaikesta
löytämästäni tiedosta. :) Sorry, ei ollut tarkoitus
pitää esitelmää!;) 

Joskus keväämmällä täytyy viedä ainakin tuo meidän
10-vuotias Mustankallionmäelle,  ja yrittää
löytää Pirunluolaksi kutsuttu onkalo. Tarinan mukaan
sitä onkaloa pitkin pääsee Vesijärvelle asti,
onpa joku juuttunut onkalon sisällekin ja jäänyt
sinne ikiajoiksi! 

Mukavaa keskiviikkoiltaa!
Taina











tiistai 28. tammikuuta 2014

10 kuvaa kesään - tammikuu

Saatiinhan sitä lunta tännekin
viimein, vaikkei nyt mitään kovin
suurta määrää. No, tuoreet kuvat ovat
viime viikonlopulta, ja lunta onkin
sadellut eilen ja tänään, joten kyllä
me varmaan kohta ollaan kinosten
keskellä!;) Joulukuun 
kuvat ja sää tuntuvat nyt katseltuna
ja muisteltuna lähes keväiseltä.


 Loka- ja joulukuun etukuistin kuvat erottaa
oikeastaan vain hiekoitushiekasta, jota on jossain
vaiheessa ehditty tielle sirottelemaan. Tammikuun
kuvaa en ole muuttanut mustavalkoiseksi, maisema
vain oikeasti oli noin mustavalkoinen!:)


Takametsikön kuvat ovat aikamoista
suttua, ja eroavat toisistaan todella vähän.
Noinkohan mä joudun vielä toisenkin vuoden
jatkamaan tätä dokumetointia...Ei kai
vuodet koskaan ole samanlaisia... 

Puolessa välissä ollaan. Vielä saman verran
matkaa, ja kas, sehän on kesä parhaimmillaan!
Sitä odotellessa,

Taina

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Radiomastojen juurella

Paras symboli tai maamerkki Lahden kaupungille on
mielestäni radiomastot, jotka ovat kuuluneet
kaupunkikuvaan kohta 90 vuotta. Ne sijaitsevat
Radiomäellä, joka on ihan kaupungin sydämessä.
 Moni muualla asuva tuskin tietää, että Suomen
Yleisradion lähetykset alkoivat aikanaan Lahdesta.
Todella harmi, että alueella sijaitseva radio- ja
tv-museo on pysynyt kohta vuoden verran kiinni
homeongelmien vuoksi. Sekä omat,
että lapset koulussa, ovat tykänneet vierailla
siellä, koska museo on poikkeuksellisen toiminnallinen.

Itse Radiomäeltä on huikeat näkymät
eteläiseen ja läntiseen Lahteen. Näköalapaikalta
muuallekin, mutta se korkein paikka on museon
alueella, ja tällä hetkellä suljettujen porttien takana.
Ihmeellinen nostalgia valtasi mieleni, kun kävelin
tuolla Radiomäen metsässä. Jostain syystä aloin
miettimään sitä, kun kysytään, että mistä olet kotoisin.
Vastaan aina, että en ole kotoisin mistään.
Pitkä tarina, mutta ennen kymmentä ikävuotta
oli muutettu vanhempien työn perässä jo monen monta kertaa.
Kai sitä jää sitten juurtumatta minnekään, mutta
kyllä tästä Lahden seudusta on kuitenkin tullut
se paikka, jonka tunnen kodikseni, vaikken täältä
lähtöisin olekaan.:)
Muistui tuolla lenkkipolulla kävellessä mieleen myös,
kuinka edellisessä työpaikassa vietettiin pitkän
saksanlukijoiden kanssa Martinpäivää,
kuten Saksassa vietetään. Käveltiin lyhtyjen kanssa
pimeässä illassa Radiomäen polkuja ja laulettiin:

Laterne, Laterne
Sonne, Mond und Sterne
Brenne auf mein Licht
Brenne auf mein Licht
Aber nur meine liber Laterne nicht!

Radiomäellä on mastojen ja lenkkipolkujen lisäksi
urheilukenttä ja Lahden vanha hautausmaa.
Kentällä oli eilen kova vilske, ja luistelijoita riitti
niin avojäälle kuin kaukaloonkin. Upea paikka luistella
tai urheilla kaupungin kattojen yläpuolella!
Kävin myös hautausmaalla kävelemässä. On
sinne pari tuttua haudauttukin, mutta luulenpa,
että tuolta on vaikea saada enää hautapaikkaa,
koska hautausmaalla ei ole tilaa laajentua yhtään.
Myös tunnettuja lahtelaisia näkyi haudatun
tälle hautausmaalle. Jotenkin tuolla Radiomäellä 
tulee sellainen olo, kuin olisi lähempänä taivasta, 
joten sehän sopii..

Jos Rooma on rakennettu seitsemälle
kukkulalle, niin löytää niitä upeita kukkuloita
täältä meiltäkin.:) Niistä muista joskus myöhemmin...

Taina





lauantai 25. tammikuuta 2014

Talvensävyisiä printtikuvia

Juuri nyt, kun luonto on niin kaunis 
erilaisissa valkoisen ja harmaan sävyissä, 
tekee mieli tuoda sisälle noita samoja
talviluonnon huurteisia värejä. Pieni
ripaus pakkaspäivän sinistä ja sitä vaaleanpunaista
auringon laskua tuntuu myös hyviltä 
talvikodin väripalettiin.:) 

Jouluisia tekstiilejä poislaittaessani huomasin,
että sohvatyynynpäällisten pino on jo
aikamoinen, mutta juuri näitä harmaan
sävyisiä ei ollut muita kuin viime kesänä
ostetut Tine K:n raidalliset ja Jyskin oravapäällinen. 

 Uudet  Svaneforsin printtikuvalliset tyynynpäälliset
osuivat kohdalle Finnmarin myymälässä juuri
sopivasti. Ne tuovat harmautta, jota kaipasin,
valkoisen ja ruskean rinnalle. 
 Värien lisäksi luonnosta poimitut
kuva-aiheet miellyttävät silmää. 

Luonnosta puheen ollen, miten mukavaa, että
pakkanen viimein laski normaaleihin talvilukemiin.
Ajattelinkin tänään lähteä jälleen kameran kanssa
liikenteeseen, vähän toisenlaisiin maisemiin kuin
viime viikonloppuna. Harmi vain, että aurinko
näyttää hävinneen paukkupakkasten mukana!  

Mukavia hetkiä ulkona ja luonnossa!

Taina

perjantai 24. tammikuuta 2014

Perjantain mielitekoja

Hohhoijaa! Että voi olla perjantaiolo! 
Töissä virtaa vielä riittää, mutta kas
kummaa, kun kotiovi aukeaa, niin
tapahtuu ilmeisesti jonkunlainen akun
tyhjeneminen. Vaatii pikaisesti pientä
herkkuhetkeä ja omaa rauhaa!
Perjantai on karkkipäivä, ja tänään ostin
pitkästä aikaa vaahtokarkkeja.
Vaahtokarkkisydämet ovat minusta ihan
parhaita! Tuovat sekä makua että näköä
tuohon kaakaokupilliseen.:)

Asiasta kolmanteen! Joulun alla ostin neulekirjan,
jossa on erilaisia sydänmalleja. No, paljon on ihan
keksimällä keksittyjä ideoita tuossa kirjassa, mutta halusin
silti kokeilla sydämen neulomista. Mietin, että voisiko
näitä neuloa 5.-6.-luokkalaisten kanssa koulussa.
Tehtyäni yhden sanoisin, että kyllä tätä voi
oppilaiden kanssa tehdä. Kotiin voisin vielä neuloa
kirjoneuleena sydäntyynyn...joskus.;) 
Hieman heikosti erottuvat hileet kuvissa.
 Oma kokeiluni on neulottu Novitan
Hile-langasta. Langan ostin Prismasta.
Puikot olivat kokoa 4. Oli mulla tuon
mallin tapaiset siivetkin ostettuna, mutta
ne eivät näyttäneet ollenkaan niin hyvältä
kuin kirjan kuvissa (koska ei löytynyt juuri
samanlaisia), joten olkoon sitten ilman.

Muutakin neuloksiin ja neulontaa liittyvää
on ollut mielessä. Ensinnäkin olen himoinnut
varmaan kuukauden verran Odd Mollyn
neulehuivia, jonka kuvan bongasin Kotivinkin
kuvista (piilomainontaa sanon minä).
kuva Kotivinkistä 1/14
 Oikein kiva, mutta huivilla on hintaa
melkein satanen, ja se on minusta aika paljon
huivista.:(  Uusimmassa Kotivinkissä  oli myös
niin kiva neuleohje, että tekisi mieli ryhtyä neulomaan,
mutta hiivatti, kun saan neulomisella(kin) hartiat 
aina niin jumiin, että olen lopettanut neulomisen
sen vuoksi lähes kokonaan. 
kuva Kotivinkistä 1/14
 Hauskat joka tapauksessa nuo
napit selässä ja tähtikirjailut kyynärpäissä!
Ja miten kivasti himoitsemani huivi
tuohon sopiikaan...:P

Mukavaa perjatai-iltaa!:)
Taina

j.k: Ja niin lähti huivi tilaukseen...:/

tiistai 21. tammikuuta 2014

Terveiset Suomen kauneimmalta

Suomen kauneimmasta työmatkasta?
Silloin lupailin, että jossain 
vaiheessa saattaisin kuvata samoja
maisemia uudelleen. Viikonloppuna
oli ihan pakko käydä näitäkin maisemia
kuvaamassa, koska se ei arkikiireessä
yleensä ole mahdollista, vaikka
kuinka tekisi mieli pysäyttää ja
unohtaa kaikki muu hetkeksi.
Miten paljon kauneutta luonto
meille tarjoileekaan! Niin kauniita
värejä ja täydellisellä värisilmällä
"muodostettuja" kokonaisuuksia.

Niin kuin kuvista näkyy, lunta on
täällä oikeastaan nimellisesti.
Sen verran kuitenkin, että on
paljon valoisampaa kuin pari
viikkoa sitten. No, valoisuus toki
lisääntyy muutenkin, onneksi!
 
Vaikken talven sydänystävä
olekaan, niin kyllä näissä kaikissa
neljässä vuodenajassa on omat
ihanuutensa. Vaihtelu virkistää.:) 

Nautitaan nyt tästä talvesta,
kohtahan se on kevät kuitenkin!:)

Taina

maanantai 20. tammikuuta 2014

Aavistus pinkkiä

Hento pinkki on väri, josta tykkään
todella paljon. En tosin vaatteissa...


Joulun jälkeen kodista löytyy nyt pieniä
hennon vaaleanpunaisia yksityiskohtia.
Vaaleanpunaisen kaveriksi sopii minusta
kauniisti valkoinen ja ruskea, kuten
näissä kynttilöissä. Niin ja tietenkin harmaan! 

Tämän enempää ei vaaleanpunaista meillä
ole, mutta kyllä luontokin osaa!


Kävin eilen kuvaamassa, kun oli niin kaunis
auringonpaiste. Mielessä oli nimenomaan
metsästää vaaleanpunaista kameralla. 
Onnistuin!:) Varpaat kyllä olivat
aivan jäässä, mutta oli se vaivan
arvoista. Muita kuvia myöhemmin...

Hyvää uutta viikkoa kaikille!
Taina

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Haaveita vuodelle 2014


Kuten mainitsin tuolla aiemmin,
kirjoitin jo jokin aika sitten tämän
alkavan vuoden haaveista, mutten julkaissut
niitä. Menköön nyt sitten jakoon
nämäkin ajatukset...
Aihe jälleen Mintun kuukauden otsikoista!

Oma ja läheisten terveys ja hyvinvointi ovat
tietenkin niin tärkeitä asioita, etteivät ne minusta
kuulu sarjaan "haaveet". Tietyllä tapaa ne
ovat itsestäänselvyyksiäkin, niin kauan kuin
terveyttä ja hyvää oloa riittää. Tämä lista
on siis kirjoitettu kepeässä mielessä siitä
perusolettamuksesta, että elämä on noin
suurimmilta ja tärkeimmiltä osilta kunnossa...
Se on kai se suurin toive, että elämä jatkuisi
entisellään, hyvänä!
Tulevana kesänä, elokuussa esikoisella
on rippijuhlat. Juhlat ovat olleet
mielessäni aika ajoin viime kesästä lähtien.
Haaveilen mukavista juhlista, joista en
stressaisi turhia, ja  joissa voisin itsekin nauttia
sukulaisten kanssa seurustelusta. Jotta
juhlat eivät omalta osaltani muuttuisi
keittiöhommiksi, olisi varmaan parasta
varata pitopalvelu tai vähintäänkin pyytää
joku kaveri keittiöön huolehtimaan tarjoilun
sujuvuudesta...Jotain pientä laittoa täällä
kodissakin olisi ennen juhlia...;)
Olisiko tämä vähän yliampuvaa rippijuhliin?;D
Tämä pienempi versio voisi olla kiva esim.
olohuoneen pöydän päällä...Ehkä kuitenkin
jonkun muun värisillä ruusuilla! Poika ei
taida välittää vaaleanpunaisista ruusuista...:P

Jos joku ei vielä tiedä, niin odotan ihan
hirveästi kevättä! Periaatteessa kesähuoneen
ikkunoita olisi voinut korjailla säiden
puolesta pitempäänkin tuossa meidän
terassilla, mutta kannettiin ne monta
kuukautta sitten puutarhavajaan suojaan.
Talitintithän alkoivat ahmia tuoretta kittiä
sitä mukaa syksyllä, kun sain ikkunoita
remontoitua. Haaveilen siis keväästä ja
siitä, että saan ikkunat valmiiksi. Kaipa
tintit jättävät kitit rauhaan, jos on
muutakin syötävää?
Timpurin kanssa on jo sovittu, että hän
tulee toteuttamaan haaveeni kesähuoneesta.
Jos mitään mullistavaa ei tapahdu, pitäisi
tämän monivuotisen haaveen toteutua tänä
kesänä. Mielessäni sisustan jo tilaa, ja
nautin siellä lämpimistä kesä- ja syysilloista,
joulunajasta puhumattakaan!:)Ystäviäkin
olisi kiva pyytää iltaa istumaan ja vaikka
järjestää hullut hattujuhlat, kakkukekkerit,
teekutsut Englantilaiseen tapaan tai mitä vain!
Lisäksi toivon ja haaveilen, että saisimme pihaa
tulevana kesänä valmiimmaksi. Muuria ylä- ja
alapihan väliin, istutusalueet terassin vierustalle,
terassit käsiteltyä tummiksi, asfaltti soran tilalle...
Hommaa ja rahanmenoa riittää. Katsotaan, mihin
rahkeet riittää. Ainahan voi lohduttautua fraasilla
"Piha ei ole koskaan valmis"...
Töissä tulee väistämättä muutoksia, kun nykyiset
oppilaani lentävät maailmalle, ja tilalle tulevat ovat
vielä itsellenikin arvoitus. Uudet lapset tuovat usein
uutta intoa itselle työntekoon, mutta muutokseen
liittyy myös stressiä, epävarmuutta ja paljon työtä.
Toivon, että minulla on riittävästi viisautta ja
voimia hoitaa homma kunnialla läpi
raskaan alkuvaiheen. Olen jo aloittanut
mielessäni tulevaan valmistautumisen,
sen pitäisi auttaa...

Olisko ne tässä?
Kaikki kuvat ovat Pinterestistä lainattuja,
koska nämä ovat haaveita, mulla
ei ole omia kuvia niistä.;) Vielä.

Mukavaa sunnuntaita!
Taina 


  

perjantai 17. tammikuuta 2014

Mitä mummoni on minulle opettanut

Mietin pitkään Mintun kuukaudenaiheita,
kirjoitin jo toisesta aiheesta (vuoden 2014
haaveita), mutten ollut tyytyväinen. Tämä
aihe jäi kaivelemaan, se vaati hieman enemmän
ajatustyötä ja rauhassa kypsyttelyä. Niinpä ne haaveet
odottavat edelleen julkaisu-napin painallusta.:)
Kun puhe tulee mummosta, minulle
se merkitsee enemmän äidinäitiäni, joka asui
kohtuullisen lähellä meitä ollessani lapsi. Toinen
mummo asui täällä Etelässä satojen kilometrien päässä, 
ja hänet opin tuntemaan paremmin oikeastaan
vasta aikuisena.
Lapsuuteni mummo tuo mieleen niin
paljon mukavia muistoja! Mummo oli minulle
tärkeä ihminen, ja uskon, että minä olin
tärkeä mummolle. Oli ihanaa olla mummon
lellittävänä! Hän osasi ostaa kivoja vaatteita,
laittoi maailman parasta perunamuusia, oli
läsnä ja jaksoi kuunnella juttuja. Muistan
vieläkin, miltä mummon iho tuntui, kun
sitä hieroi, tai mummon permanentatut
hiukset, niiden karheuden. Ja mummolan
tuoksun, jonka voin vielä toisinaan haistaa
mummoni nojatuolista.
Mummoni oli käynyt vain kiertokoulua.
Oli kuitenkin oppinut lukemaan ja
kirjoittamaan. Hän oli sodan elänyt.
Omainaisuudet, jotka liitän mummooni
ovat sisukkuus, kyky selviytyä,
periksiantamattomuus ja rohkeus. 
Avioliiton ulkopuolella
saatu tätini on varmasti vaatinut tuohon
aikaan erityisen paljon edellä mainittuja
ominaisuuksia...Myös viisikymppisenä
leskeksi jääminen on ollut kova paikka,
mutta mummoni selvisi siitäkin.

Mummoni oli mahdottoman ahkera, enkä
muista hänen koskaan valittaneen työn
määrää tai velvollisuuksia. Ihan viimeisinä
vuosinaan sairasteltuaan, hän oli saanut
rollaattorin, ja lähtenyt tietenkin marjoja
poimimaan metsään. Kuvitelkaapa
metsäretkeä rollaattorin kanssa!:)
Sukkia hän neuloi kassikaupalla. Mummo
ei varmaan osannut olla täysin joutilaana.
En voi sanoa, että muistasin kirkkaasti
mitään elämänohjeita tai viisaita sanoja
mummoltani, mutta omalla elämällään ja
esimerkillään hän on opettanut minulle
hyvin paljon. Kiitos mummo!<3

Taina

p.s: Mummoja koskevat viisaudet on lainattu
Pinterestistä.