keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Dear older me

Kun luet tätä kirjettä, olet viisikymppinen ja toivottavasti 
elämäsi kunnossa. Et ole vielä vanha, muttet enää
ihan nuorikaan. Ihmettelet varmaan, minne ne vuodet
oikein katosivat...

Olette olleet S:n kanssa naimisissa nyt
lähes kolmekymmentä vuotta ja yhdessä jo
yli kolmekymmentä. Siinä ajassa olette
kyllä oppineet tuntemaan toisenne!;) 
Yhdessä on edelleen helppoja hyvä olla. 
Huumoria on tarvittu kerran,
jos toisenkin.
Tiukoissa paikoissa on pitänyt puhaltaa
yhteen hiileen, ja hakea tukea toisistanne. 
Niissä, joissa helposti käännytäänkin
toisesta poispäin. 



Muistelet varmaan haikeana 
aikaa, jolloin lapset asuivat kotona, 
ja kotona riitti vilskettä. 
Toisaalta nautit vapaudesta tulla
ja mennä. Niinhän te suunnittelittekin
silloin kahden-kolmekympin välillä!
Olette vielä nuoria, ja voitte
S:n kanssa matkustella kahdestaan, 
kaukomatkoihinkin lienee silloin 
tällöin varaa.:)
Olette varmaan jo tehneet sen
Kenian matkan, ja luultavasti 
matka on ollut aivan huikea kokemus.
Ette sentään ole hankkineet samanlaisia
tuulipukuja, vaikka välillä käyttekin
lenkillä yhdessä, ettehän?;)

Lapsesi ovat jo ainakin paperilla aikuisia,
vanhempi 24  ja nuorempikin jo 20!
Vanhempi pojista on varmaan jo opiskelemassa 
(insinööriksi?) ja nuorempikin suorittaa jo armeijaa...
Voit onnitella itseäsi, että selvisitte 
murrosiän kuohuista, ja
lapsillasi tuntuu olevan elämässään selvä suunta.
Heistä vaikuttaa tulevan ihan hyviä ihmisiä!:)
Ole ylpeä lapsistasi.


Vaikka työsi on ollut tietyllä tavalla
samanlaista -90 luvun lopusta asti,
niin muuttuva maailma muuttaa 
työsi sisältöä koko ajan.


Haluat varmasti edelleen kehittyä ja kehittää.
Lapset, joiden kanssa töitä teet,
innostavat sinua aina uudelleen.
Heidän intonsa ja ihmettelynsä
saavat sinutkin haastamaan itsesi.
Välillä jatkuva muutos väsyttää, ja
olisi kiva pysäyttää ajankulku.
Tunnet itsesi vielä ihan nuoreksi,
vaikka oppilaiden vanhemmat,
muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, 
ovat sinua ainakin 10 vuotta nuorempia!:)

Vapaa-ajallasi olet hurahtanut
yhä pahemmin puutarhanhoitoon.
Pihassa on nurmikkoa enää nimeksi,
päältäajettavan annoitte nuorimmalle 
veljellesi pari vuotta sitten (hänkin meni 
viimein naimisiin ja osti omakotitalon!)
Sait viimein suostuteltua S:n 
lavatanssikurssille, ja kesäisin
 käytte yhdessä pyörähtelemässä tansseissa.:)
Italian kurssillekin löytyi varmaan
aikaa jossain vaiheessa, ja
olet alkanut haaveilemaan
pidemmästä ajanjaksosta Italiassa,
ehkä kokonaisesta vuodesta!

Muistelet välillä aikaa,
jolloin kirjoittelit blogia, ja mietit,
ehkä nolona niitä kirjoituksia,
joita tuli jaettua ihan vieraidenkin
ihmisten kanssa.Toisaalta,
olihan siitä kirjoittamisesta niin
paljon iloakin.<3

  Taina

p.s: Sain I am mrs K-blogin Mintulta lokakuun haasteen, ja tässä tämä nyt on! Mulla oli todella hauskaa tätä kirjoittaessa. Pistän haasteen edelleen ystävälleni Ute Liaalle, ja jään odottamaan, mihin otsikkoon hän tarttuu.:)
p.p.s: Kuvat löyhästi aiheeseen liittyviä ja Googlen kautta netistä lainattuja.





6 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta haasteesta. Saa käydä lukemassa: http://sulatie.blogspot.fi/2013/10/i-would-never.html
    Koin tuon kirjeen vanhemmalle itselleni jotenkin haasteellisena. Olisi ollut helpompi kirjoittaa nuoremmalle itselleen, jälkiviisaasti neuvoen. Mutta sinä onnistuit omassasi hienosti. Tuo on kiva pistää piiloon kymmeneksi vuodeksi ja lukea sitten viiskytvuotispäivän aamuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin tein ensin, mutta muutin sitten persoonamuotoa ja lisäilin joitain pikku sanoja, jotka viittaavat tulevaisuuteen. Voisin kyllä kirjoittaa useammankin noista Mintun haasteista.:)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Minttu ihanasta haasteesta, jota oli kiva tehdä! Kirjoittaminen on mukavaa puuhaa.:)

      Poista
  3. Ihana kirje! Ihana Taina!

    - Mari -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olet ihana! Koko viikon ollut hyvä mieli, kun soitit!:)

      Poista